Perjantai-iltana tieni johti Tamperella sijaitsevaan, vuoden ravintolaksikin valittuun, Ravintola C:hen. Ravintoloitsija Christina Suominen oli yhdessä Charles Philipponnatin kanssa luonut illallisen, jossa Suomalaiset perinteiset maut kohtasivat Ranskan ylpeyden, samppanjan.
Keittiön tervehdyksenä pöytään saapui kesäinen klassikko, perunaa ja silliä höystettynä smetanalla, sekä juomaksi kekseliäs koivun mahlalla maustettu kossu. Voiko tästä Suomalainen olla pitämättä? Annos olikin osuvasti nimetty: Silli ja Coivu.
Ensimmäisten samppanjapullojen poksahdellessa auki, karismaattinen Charles Philipponnat ottaa
ravintolaan haltuun ja kertoo hieman samppanjatalostaan, sekä ensimmäisestä juomastaan. Royale Reserve Non Dose on täysin kuiva samppanja Pinot Noir rypäleestä. 70% samppanjasta on vuoden 2007 viiniä ja loput 30% reserviviiniä. Epätyypilliseen tapaan Philipponnat ei säilytä erikseen reserviviinejä, vaan viinit sekoitetaan yhdeksi reserviviiniksi, johon joka vuosi lisätään 30% uutta viiniä. Vähän samaan tapaan kuin Sherryn valmistuksesta tuttu Solera-prosessi.
Ensimmäisenä ruokalajina saamme kylmäsavustettua ahventa parsan kera. Kauniin värin savustuksessa saanut ahven on saanut rinnalleen täydellisesti kypsytettyä parsaa, kylmäsavuahvenmoussea, kuivattua verigreippiä, jossa seassa hivenen kuivattua jugurttia, sekä päällä annosta koristamassa ripaus siankärsämöä. Kuivattu greippi toi annokseen hienosti lisää hapokkuutta, mikä omalta osaltaan loi hienosti yhteyden erittäin hapokkaaseen Non Dose samppanjaan. Tämä Ilkka Isotalon luomus oli loistava aloitus illalliselle. Kokonaisuus toimi loistavasti.
Seuraavana juomana Sublime Reserve Sec 2002, joka on hieman makea puhdas Chardonnay Grand Cru palstoilta. Rinnalleen samppanja on saanut toisen klassisen perinne ruuan kesäkeiton, joskin tälle kertaa hieman epätavallisessa muodossa. Lautaselle oli aseteltu kukkakaalia, parsakaalia, tomaattia, vuohenjuustoa, korvasieniä, porkkanapyreetä, sekä ketunleipää. Keiton liemi kaadettiin jälkikäteen lautaselle. Kauniin näköinen annos, jonka porkkanapyree liemeen sekoittuessaan värjäsi kauniin kellertäväksi. Keitto itsessään olisi kaivannut hieman lisää potkua. Maut erottuivat puhtaina, mutta olisin kaivannut aavistuksen mausteisuutta, jotta yhteys makeahkoon samppanjaan olisi saatu paremmin. Charles oli hakenut yhteyttä aavistuksen makean porkkanapyreen kautta, mutta itselläni tuo silta ei riittänyt luomaan odotettua lopputulosta.
Seuraava vuorossa oli Cuvée 1522 2002, josta löytyy 60% Pinot Noiria ja 40% Chardonnayta. 2/3 Pinot Noirista ja 1/3 Chardonnaysta on kypsytetty tammitynnyrissä mikä antaa viiniin mukavasti täyteläisyyttä ja paahteisuutta. Myöskin tämän samppanjan rypäleet tulevat vain Grand Cru-palstoilta. Ensimmäiset merkinnät Philipponnatin perheen edesottamuksista löytyy Champagnen alueen historian kirjoista vuodelta 1522, mistä samppanja onkin saanut nimensä. Kolmantena ruokalajina tarjoillaan kallioanturaa korvasienien kera. Upeasti paistettu kallioantura on saanut lauteselle kaverikseen tryffelillä maustettua kukkakaalipyreetä, korvasieniä, kevätsipulia, sekä Italiasta kotoisin olevaa mustaa Venere-riisiä. Kukkakaali pyree on täydellistä ja paistettu kallioantura vie kielen mennessään. Korvasienet ja Venere-riisi tuovat upean lisävivahteen annokseen. Myös annoksen kanssa valittu samppanja on täydellinen kumppani ruualle. Täyteläinen, pehmeä ja tasapainoinen samppanja erinomaiselta vuodelta kruunaa kokonaisuuden. Hieno kokemus.
Jälkiruokaosastolle siirryttäessä juomaksi on valittu Reserve Rose, josta löytyy 65% valkoista Pinot Noiria, 8% punaista Pinot Noiria, 4% Pinot Meunieria, sekä 23% Chardonnayta. Jälkiruuaksi on valittu mansikikkaa ja raparperia. Annoksessa on tuoreiden mansikoiden lisäksi, mansikkavispipuurokuutio, piparminttumarenki, raparperigranita, sekä kaakaota ripoteltuna päälle. Charlesin puhuessa viineistä raparperigranita valitettavasti ehtii sulaa liemeksi lautselle, joten toivottu tekstuuri jää ruokailijoilta kokematta, mutta maku tuskin kärsi. Annos on raikas ja aromimaailmaltaan saman henkinen samppanja on oiva kumppani annokselle.
Illan kruunaa talon Prestige-samppanja Clos des Goisses 2000, joka on 65% Pinot Noiria ja 35% Chardonnayta. Viini on kotoisin Champagnen alueen jyrkimmiltä rinteeltä, jonka kaltevuus on 45 astetta. Tämä etelään suunnattu rinne on yksi alueen kuumimpia paikkoja mikä saakin rypäleet kypsymään erittäin kypsiksi. Rypäleet poimitaan vielä myöhään, mikä tietysti saa happopitoisuuden laskemaan suhteellisen alas, mutta viinissä onkin haettu täyteläisyyttä ja runsautta. Charles sanoikin kutsuvansa samppanjaa Saksalaisin termein kuivaksi Spätlese-samppanjaksi. Hänen mukaansa samppanja on yksi koko Champagnen alueen täyteläisimmistä samppanjoista. Rinnalleen samppanja oli lopetuksessa saanut hienon Brie de Meaux juuston joka oli lämmennyt juuri sopivasti saaden juuston aavistuksen valumaan lautaselle. Pieni pala saaristolaisleipää ja kokonaisuud oli valmis. Tähän oli hieno lopettaa upea illallinen.
