Naga 2010

Tampereella järjestettiin Suomen ensimmäinen chileihin keskittyvä tapahtuma, Naga 2010. Lähdimme innolla maistelemaan tulisia ruokia.

Kaksipäiväisen Naga 2010 -tapahtuman keskipisteenä olivat chilit ja niihin liittyvä tietous, chilien kasvattaminen ja nauttiminen. Tulisen ruoan ystävänä allekirjoittanut, Santtu ja ystävämme A&J suuntasimme tapahtumapaikalle Jack the Roosteriin.

Kummallekin päivälle oli kaksi kattausta. Varasimme pöydän lauantain ensimmäisestä kattauksesta. Marko Suksi Poppamiehestä avasi tapahtuman ja kertoi ruokalistasta. Se koostui pelkästään tulisista vaihtoehdoista. Tulisuusasteen luokituksena käytettiin pääkalloja, vaikkei tulisen ruoan syöminen hengenvaarallista olekaan. Verenpainettahan naatiskelu kyllä nostaa, ja endorfiinisyöksyjä koetaan, mutta muutoin vaikutukset ovat enemmänkin korvien välissä. Listalla oli ainoastaan yksi Roosterin normaalilistalle kuuluva vaihtoehto, Death Burger. Se kantaa epävirallista Suomen tulisimman ravintola-annoksen titteliä, ja sen syöjä palkitaan t-paidalla.

Kattaus

Juomaksi kannattaa oluen sijaan valita esimerkiksi rasvaista maitoa. Se rauhoittaa paljon paremmin chilin tulisuutta kapsaisiinin ollessa rasvaliukoista.

Alkuruoaksi otimme kahden pääkallon ”Wicked Chorizo” -keiton. Kirkas liemi oli maistuva ja makkara poltteli lempeästi. Oikein hyvä aloitus. Ystävämme A. kävi hakemassa salaattipöydästä tuoreita kasviksia ja chilejä sekä tulisia kastikkeita. Niitä maisteltiin porukalla.

Pääruoaksi valitsimme kolmen pääkallon ”Beef Naga Morichin”. Naga morich on maailman tulisin mitattu chililajike, sisältäen yli miljoona scoville-yksikköä kuumottavaa kapsaisiinia (vrt. normi-Tabascon 2500-5000 yksikköä).  Pihvi oli päällystetty reippaalla satsilla chilihilloketta. Liha itsessään ei harmi kyllä maistunut oikein miltään tulisuuden keskellä. Pekoniperunatkin jäivät hieman pliisuiksi. Portviinikastike oli ihan jees. Kokonaisuutena hieman pettymys. Tulisuutta kyllä riitti, mutta muuten aika mitäänsanomaton annos.

Ystävämme A. kokeili listalta lohiannoksen ”Salmon Chermoula for Lucifer”, ja kehui sen olevan hyvää ja keskitulista.

Jälkiruoaksi valkkaantui kolmea eri vaihtoehtoa. Santtu maisteli ”Shake it Baby, Shake it Hot!” -mansikkapirtelöä. Makea, mansikkaisen kermainen ensituntuma vaihtui kohta väkevän happamaksi poltteeksi, eikä juoksettunut pirtelö oikein toiminut jälkiruokana muutaman imaisun jälkeen.

A&J ottivat ”Ice Cream You Scream” -jäätelöannokset. Tulisella kastikkeella maustetut pallot olivat jo päässeet hieman sulamaan pöytään kannettaessa.  Jäätelö ja mansikat olivät hyviä, muut hedelmät hieman kovia. Kastikkeet olivat aikasta tulisia.

Valitsin tiramisun tulisella karpalo-chipotle -hillokkeella. Tiramisu vaikutti hieman teolliselta, mutta hilloke oli mukavan makuista ja sopivan mietoa. Ja sitä oli paljon.

Chili street

Ulkona ”chili streetillä” myyntikojuissa oli tarjolla sekä tuoreita chilejä joka makuun että kaikenlaisia chilijalosteita kastikkeista sipseihin. Myös chilitietoutta oli tarjolla runsaasti ja kotikasvatukseen löytyi vinkkejä.

Chilejä kilohintaan Heinän puutarhasta.

Kotieväät

Ostimme kotiinviemisiksi vielä sen kuuluisan hampparin, Death Burgerin. Myöhemmin illanistujaisissa tämä jaettiin kuuteen pekkaan ja päästiin vielä endorfiinifiiliksiin. Ja mitkä kuumotukset niistä pienistä palasistakin saatiinkaan aikaiseksi. Poltetta taltutettiin jogurtilla, suklaalla, leivällä ja calvadoksella laihoin tuloksin. En usko, että pystyisin syömään kokonaista. Tai sitten se pitäisi tehdä nopeasti ja kärsiä poltot kaikki kerralla tämän jälkeen. Ehkäpä yritämme ensi vuonna?

Dagen efter

Seuraavana päivänä mahassa polttelee edelleen ja olo on vähän hölmö. Elämä voittaa. Päivä jatkuu kepeästi jogurttia tankkaillen. Tuntuu kuin olisi syönyt jotain tulista.

On hienoa saada Suomeen ja vieläpä Tampereelle tällainen yhden asian festivaali. Chilitietoutta ja ruokia oli todellakin laidasta laitaan. Kattausten osalta hieman odotimme, että kyseessä olisi esivalittu setti ruokia tai seisova pöytä, josta saisi itse valita ja maistella vähän kaikkea. Homma toimi kuitenkin kuten ravintolassa yleensäkin; valitaan laajalta ruokalistalta haluamansa jutut. Ehkäpä kehitysideana seuraavaan tapahtumaan voisi ajatella seisovaa pöytää tai ruokalistalle platter-tyyppistä annosta, jossa vähän kaikkea.

Ensi vuonna uudestaan, paremmalla jogurttitankkauksella varustautuneena! Lisää kuvia tapahtumasta Jack the Roosterin Facebook-sivulla.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muuta hyvää settiä