Keinomakeaa huijausta

Tänään tutustutaan keinotekoiseen makumaailman muokkaukseen. Testissä ovat miraculin-tabletit, jotka lupaavat muuttaa happaman makeaksi. Nyt liikutaan todellakin siellä hyvän maun rajalla.

Taustaa

Mitäs ihmettä, ”miracle fruit” -ihmemarja muuttaa happaman makeaksi? Heräsin aiheeseen, kun Fooducation-blogissa käsiteltiin ja testattiin taannoin tätä mielenkiintoista muokkausta. Sitten Anukin pohdiskeli Molekyyligastronomia-blogissaan pleikkarimakuja. Asiaa on käsitelty aikaisemmin myös Khymoksessa ja Cooking Issuesissa. Ennakkoluulottomina ja suuresti innostuneina lähdimme heti ottamaan selvää aiheesta.

Jossain tuolla kaukana, Afrikan länsiosissa, kasvaa Synsepalum dulcificum -puskia. Ne kantavat punaisia marjoja. Näillä marjoilla on huomattu jo kauan sitten olevan jännittävä vaikutus; imeskelet ja pureskelet marjaa, ja muutaman hetken tämän jälkeen kaikki hapan maistuukin makealta. Kuulostaa huisalta.

Vaikutus perustuu marjan glykoproteiiniin, joka sittemmin on ristitty miraculiniksi. Tämä proteiini ei muuta happamia raaka-aineita makeaksi, vaan huijaa sinut maistamaan asian makealla tavalla vääristyneesti. Ne reseptorit, jotka kielessäsi normaalisti maistavat makean, ovatkin yht’äkkiä huippuinnoissaan myös happamista mauista.

Asian on noteerattu kaupallisestikin merkittävänä löydöksenä, ja netistä löytyy jos jonkinlaista toimijaa, tarjoten omia ihmejalosteitaan. Yleisin esiintymismuoto on pilleripuriste. Myös marjoja ja marjapuskia on tarjolla.

Ihan mistään mitättömästä asiasta ei tässä ”sokerin makeus ilman kaloreita” -jutussa kuitenkaan liene kyse, sillä asian tiimoilta ovat uutisoineet sellaisetkin tahot kuin CNN, BBC ja NY Times. Onpa asian tiimoilta ehditty jo geenimuunteluakin kokeilla, ja on aikaansaatu miraculin-proteiinia tuottavia tomaatteja ja salaattia.

Asiaan oman lisävivahteensa tuo Amerikassa 1970-luvulla käyty keskustelu asian tiimoilta. Silloin marjan vaikuttavaa ainesosaa testattiin ja tutkittiin, ja hyvien tulosten valossa sitä yritettiin kaupallistaa sen vallankumouksellisten ominaisuuksien ansiosta. FDA, paikallinen elintarvikeviranomaistaho kuitenkin esti hankkeen. Varjon homma ylle luo spekulaatiot siitä, että sokeriteollisuus painosti FDA:ta estotoimiin, peläten negatiivisia vaikutuksia sokerintuotantoon. Mene jä tiedä. Toisaalta sitten kuitenkin ristiriitaisen aspartaamin käyttö sallitaan ja sitä tungetaan vaikka ja mihin.

Napit suuhun

Tilasin Miracle Frooties -nappeja Sour2sweet-sivustolta, ja ne tulivat ongelmitta kotiin muutamassa päivässä, Slovenian postimerkein varustetussa pehmustetussa kirjekuoressa. Postikuluineen kymmenen ison pillerin laatta maksaa 12,90€. Tilasin myös toisia vastaavia, mberry-merkkisiä, MiracleFruitHutista. Tätä tilausta en ole nähnyt tähän päivään mennessä, eivätkä vastaa maileihin, joten kannattanee välttää puljua. Päivitys marraskuussa 2010: firma lähetti uuden paketin Paypalin kautta tehdyn reklamaation jälkeen. Hieman jäi outo maku suuhun tuosta viestienvaihdosta, joten ihan varauksetta en voi suositella. Hypen ansiosta alalla liikkunee jos jonkinlaista pelaajaa. Erimerkkisten pillerien vertailua voi käydä tutkimassa täällä.

Vaaleanpunaiset napit on yksittäispakattu särkylääkkeiden tapaan foliokuplamuoviin, ja ovatkin suurinpiirtein särkylääketabletin kokoisia. Nappi suuhun. Sitä kuuluu imeskellä ja pyöritellä suussa, kunnes se on kokonaan liuennut. Tähän kuluu isojen Miracle Frootiesien kohdalla melkein viisi minuuttia. Nappi maistuu lähes yhtä seksikkäältä kuin märkä sanomalehti. Ei siis juuri miltään. Ehkä hieman terveelliseltä. Sehän kuuluu asiaan.

Pillerinpyörittelyn jälkeen on aika käydä käsiksi happoihin. Keskiviikon säännölliset molekyylienjärjestelysessiot on lykätty tuonnemaksi saadaksemme keskittyä tähän asiaan. Keittiön pöydän ääressä istuvat Santtu, Sami, Mikko L. ja allekirjoittanut. Kaupasta on käyty valikoimassa erilaisia hedelmiä ja muita tuotteita.

Ensimmäisenä maistellaan tomaattia. Varovaisen epäilevästi jengi tuuppaa tuotetta suuhun. Ja kyllä on muuten ihme juttu tämä. Suut vetäytyvät hymyyn, kulmakarvat nousevat ja kasvoilta paistaa sellainen hämmästelevä wtf-virnistys. Skeptismintäytteinen seurue joutuu myöntymään omien makuhavaintojensa äärellä; paperinmakuinen nappula naruttaa sua. Hapokas muuttuu todellakin makeaksi. Joissain jutuissa sen huomaa paremmin kuin toisissa. Kun päästään sitruunaan ja limeen, löytyy se huippu. Niitä tekisi mieli syödä lisää ja lisää.

Santtu: ”Mielettömiä pillereitä. Ehdottomasti paras mielikuva jäi sitruunasta. Se muutui täysin karkiksi. Sitä olis voinut syödä vaikka kuinka paljon. Seuraavana päivänä olikin huulet vähän rikki. Ai niin, piimä ei ole makeanakaan hyvää.”

Sami: ”Ehdin ottamaan varaslähdön tähän aiheeseen jo viikkoa ennen kokeilemalla näitä jo kotona. Sitruuna ja lime toimivat parhaiten. Makeista hedelmistä tulee lähes syömäkelvottoman makeita. Olut maistuu todella pahalta tämän kokeen jälkeen, samoin viski. Mielenkiintoista olisi testata tätä happamien drinksujen, esim Margharitan yhteydessä.”

Tässä vielä yhteisiä ajatuksia maistelluista jutuista:

  • Tomaatti: paljon makeampi, tekstuuri kuitenkin paljastaa sen olevan tomaattia. Hassu fiilis.
  • Passion: todella hyvä, erittäin makea, hapot tuntuu edelleen kielellä.
  • Hapokas kotimainen omena:maistui ihan eri omenalta, hapot polttelivat kielellä mutta makeus oli vallitseva.
  • Ananas: ei mitään spessua muuta kuin lisääntynyt makeus.
  • Pomelo: jätä kauppaan, ei maksa vaivaa. Kuivaa sheebaa kuinka päin tahansa.
  • Sitruuna: oikein miellyttävä ja makea, näitä voisi vetää useammankin putkeen!
  • Lime: vähän kuin margaritaa ilman alkoholia. Oikein mukavaa!
  • Tuore punainen chili: no, tulinen mutta muuten ei makua juurikaan.
  • Kiwi: makea, mutta selkeästi tunnistettava kiwi.
  • Appelsiinimehu: erittäin hyvää, kuin nektariinia.
  • Piimä: makeaa paksua HYLA-maitoa. Yäk.
  • Pepsi MAX: maistui edelleen Pepsiltä, vähän makeampi mutta ei kovin paljoa eroa.
  • Balsamico: makeampaa, mutta edelleen räjähti suussa happoineen.
  • Olut (Karhu): makeaa, imelää. Yök.
  • Viski, tequila: latistettu, vetinen tunnelma.
  • Sitruunamehu: hyvää! Nam.

Vaikutus kesti hyvin koko testin ajan, ja vielä parin tunninkin jälkeen oli vääristynyt makupaletti havaittavissa. Tosin kuuma juoma, esimerkiksi kahvi, tuhoaa tehokkaasti vaikutusta.

Yhteenveto

Yllättävää kyllä, homma kieltämättä toimii. Saadaan sitä ”hyvää makua” aikaiseksi keinotekoisesti muutoinkin kuin natriumglutamaatilla :) Apinaa on koijattu ilman mainittavia sivuvaikutuksia. Sitruunahappoiset hedelmät olivat oikein mukavan makeita. Niitä kannattaa siis varata enemmänkin, koska haluat syödä niitä lisää. Lisäksi kaikki maistui jotenkin hieman paksummalta ja täyteläisemmältä. Outoa. Guinness muuttuu lukemani mukaan kuin makeaksi pirtelöksi. Sitä pitää testata ensi kerralla.

Olisi mielenkiintoista siis leipoa jokin lime-juustokakku ja jättää siitä sokeri pois. Aluksi nautiskeltaisiin napit ja sitten kakku. Harmi kyllä homma ei ilmeisesti toimi niin, että pillerin voisi jauhaa ja sekoittaa nautittavaan ruoka-aineeseen. Sen siis pitää päästä kosketuksiin kielen reseptoreiden kanssa etukäteen.

Mitään mainittavaa muuta sivuvaikutusta ei tiedetä tällä naatiskelulla olevan, emmekä mekään huomanneet mitään erikoista. Runsas hapokkaiden asioiden syönti toki järkyttää vatsan tasapainoa varmasti. Mutta onpa sen verran spooky ilmiö tämä happamasta makeaksi konversio, että jotta. Varsinainen sivuvaikutus jo itsessään.

Ei tosin voi kieltää, etteikö koko homma hieman haiskahda. Pienet nettipuljut myyvät kohtuukalliita nappeja, hehkuttaen niiden ominaisuuksia värikkäillä bannereilla. En tiedä, millaiset katteet liikkuvat tässä TV-Shopmaisia piirteitä omaavassa kaupallisessa tarinassa. Ja mistä nämä marjat alunperin tulevat? Jos sieltä Afrikasta, niin millaisista oloista… Ja millainen prosessointi tarvitaan marjan saattamiseksi tablettimaiseen muotoon?

Tässä hauska video, missä mm. herra Ramsay maistelee:

Seuraavaksi pitää tutustua päinvastaiseen makumuuttajaan, Gymnema sylvestreen. Tämä ”sokerintappaja” lupaa tuhota kaiken hyvänmakuisen. Jos siis pystyt pitämään sitä edes suussasi. Eri kiintoisaa.


5 kommenttia artikkeliin “Keinomakeaa huijausta

  1. Hieno koesarja! Minäkin tilasin pakkaskuivattua marjaa amerikkalaiselta toimittajalta ja testasimme sitä happamiin ruokiin. Makea aistimus, jonka tämä tuottaa, muistuttaa keinomakeuttajien makeutta. Esimerkiksi sitruuna muuttui ihan keinotekoisen appelsiinilimsan makuiseksi. Viinietikastakin tuli synteettisen hedelmälimsan makuinen. Karvautta tämä proteiini ei mielestäni muuta, vaan happamuuden kadotessa monien ruokien karvaus nousee enemmän esille. Näin kävi mielestäni esimerkiksi puolukan kanssa. Tällä on mukava leikitellä:-)

  2. Loistavaa! Ihan käsittämätön juttu. Kun olette testanneet limejuustokakkua ilman sitruunaa, laittakaan raporttia ilmoille

    HMR on mahtava blogi, kiitos teille!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muuta hyvää settiä